Suunnilleen kuukausi takaperin kummankin käteni jännetupet olivat kovin kipeät ja noin viikon ajan yritin olla tekemättä mitään käsitöitä. Oli hirvittävän tyhjä olo. Mietin, millaista olisi, jos en voisi enää ikinä tehdä käsitöitä. Ajatus tuntui sietämättömältä. Tarvitsen jotain käsiini, en pidä paikallaan istumisesta, jos en voi samalla luoda jotain käsilläni.
Nyt yritän muuttaa neulomistekniikkaani. Pitäisi yrittää kutoa vähän rennommin eikä puristaa neulepuikkoja liikaa. Virkkaaminen saa selvästi vasemman käden jännetupen ärtymään, mutta olen sitäkin silti harrastanut jälleen. Kesken on peitto, joka tulee somistamaan poikaystäväni ja minun asuntoa jonain päivänä. Jos ei muuten, niin ainakin peitto sopii vaatehuoneen hyllylle hyvin. No ei, eiköhän toinen puoliskoni kelpuuta sen päiväpeitoksi. Peitto on virkattu isoäidinneliöistä, merseroidusta puuvillasta. Päävärinä on musta, muina väreinä mm. turkoosia, erivärisiä vihreitä, oranssia ja lilaa. Peitosta tulee painava (puuvillan haittapuoli, joka toki oli tiedossa jo aiemmin), mutta huiman kaunis silti. Vaikka itse sanonkin. Peiton valmistumista odotellessa kuvia vielä parista viime kesänä kuvatusta neulomuksesta.
Summertime Tunic
Lanka: Sirdar Juicy dk, n. 300 g
Puikot: 4 mm
Viime kesänä haaveilin kovasti neulotusta topista. Lopputulos oli kuitenkin pettymys. Lanka oli mukavaa neulottavaa, unelmanpehmeää iholla ja kauniin kiiltävää. Valitsin toppiin kiinnityssysteemiksi satiininauhan enkä ole siihen tyytyväinen. Parempaakaan kiinnitysmekanismia en silti keksinyt. Toppi on myös melko painava. Kai sitä täytyy tyytyä kaupan toppeihin, vaikka ajatus neulotusta topista oli niin kiva. En silti ole tätä raaskinut purkaa.
Vauvanpeitto
(ohje taitaa olla jostain vanhasta Novitasta vähän sovellettuna)
Lanka: Hjertegarn Palino (kaksinkertaisena)
Puikot: 6 mm
Koko: n. 60 cm x 60 cm
Tämä lanka (100 % merinovillaa) pyöri pitkään nurkissa tarpeettomana ja reilu vuosi sitten rykäisin siitä pienen peiton. Neulepinnasta tuli pehmeä ja tykkään sileän neuleen ja helmineuleen vaihtelusta. Peitto on kylläkin edelleen äidin luona vaatehuoneen hyllyllä, ei ole ilmaantunut vielä sopivaa saajaa lähipiiriin :)
Täällä jatkuu neulominen ja virkkaaminen ja toivottavasti jossain välissä jaksan kevään viimeisiin tentteihin lukea :P
